Miks Aafika ühiskonnad ei edene? Sest täiskasvanud aafriklane on umbes valge inimese põhikooli õpilase vaimsel tasemel... Peale selle nad tapavad ja põletavad üksteist kõige väiksematel põhjustel, (eurooplaste mõistes tühistel põhjustel)
Nende keeles tihtipeale EI OLE mõnesid mõisteid, mis eurooplaste keeles on. Näiteks sõnad "lubadus" ja "vastutus" on ainult kaudselt olemas ja hoomatavad...
(vastutus - see on kui jalad kinni seotakse ja nuiaga pähe antakse)
"Hän selitti, että zulunkielellä sana ‘tarkkuus’ tarkoittaa “tehdä suora linja”. Hän vakuutti, että sanaa käytetään myös kuvaamaan “lupausta”. Kysyin miten sanaa “vastuu” kuvataan. Hän selitti, että zulunkielellä se tarkoittaa “kun jalat sidotaan”.
Jos zuluilla ei ollut ymmärrystä lupauksesta, miten heillä voisi olla ymmärrystä vastuusta? Afrikkalaiset pettivät usein minulle antamansa lupauksensa eivätkä koskaan pyytäneet anteeksi – ikään kuin lupauksen rikkominen ei vaatisi anteeksipyyntöä.
Kun afrikkalainen teki minulle ”lupauksen”, hän tarkoitti “ehkä teen tai en”. Sanoin, että silloin lupaaminen on pelkkää hölynpölyä, koska lupauksen perimmäinen tarkoitus on sitoutua tiettyyn toimintaan. Muussa tapauksessa sanotaan “Voin yrittää mutta en voi luvata”. Musta kundi tajusi vasta silloin, mitä valkoiset tarkoittivat. Romanialainen ystävä tiivisti asian niin, että kun afrikkalainen “lupaa”, tarkoittaa hän “yritän”.
Olen amerikkalainen ja olen opettanut filosofiaa useissa afrikkalaisissa yliopistoissa v. 1976-1988, elin siihen aikaan Etelä-Afrikassa. Saapuessani en tiennyt paljoakaan mantereesta tai väestöstä, mutta aloin nopeasti oppimaan.
Huomasin esimerkiksi, että afrikkalaiset harvoin pitivät lupauksensa, eivätkä nähneet mitään aihetta pyytää anteeksi rikkoessaan lupauksia. Oli ikään kuin he olisivat tietämättömiä siitä, että olivat tehneet jotakin, joka vaati anteeksipyynnön.
Vei vuosia, ennen kuin ymmärsin, miksi afrikkalaiset käyttäytyvät tällä tavalla, mutta luulen, että osaan nyt selittää käyttäytymistä, joka kuvaa Afrikkaa. Uskon, että esimerkiksi moraali vaatii abstraktia ajattelua — kuten myös tulevaisuuden suunnitteleminen — ja että monia Afrikan ongelmia voi selittää abstraktin ajattelun puutteella.
Tämä pohjautuu päätelmiin asuttuani yli 30 vuotta afrikkalaisten joukossa.
Ensimmäiset aavistukset abstraktin ajattelun puutteesta tulivat siitä, mitä opin afrikkalaisista kielistä. Kysyin nigerialaisilta oppilailta miten he sanovat omalla kielellään: kookoshedelmä on noin puolessavälissä puuta.
“Et voi sanoa sellaista, voit vain sanoa, että se on ‘ylhäällä’.”
Entä miten sanotaan että se on puun latvassa?
“Ei, voit vain sanoa, että se on ‘ylhäällä’.”
Heillä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia keinoja ilmaista järjestyksiä.
Nairobissa opin lisää afrikkalaisista kielistä, kun kaksi naista olivat yllättyneitä nähdessään englannin kielen sanakirjan.
“Eikö englanti ole äidinkielesi?” Vastasin kyllä. “Miksi sitten tarvitset sanakirjaa?”
He olivat hämmentyneitä siitä, että minä tarvitsin sanakirjaa, ja minä olin hämmentynyt heidän hämmennyksestään. Selitin, että joskus kuulee sanan, josta ei ole varma, ja haluaa löytää sanan merkityksen.
“Mutta jos englanti on sinun äidinkielesi, miten voi olla sanoja, joita sinä et tiedä?”
Vastasin ettei kukaan tiedä äidinkielensä kaikkia sanoja.
“Mutta me tiedämme kikuyukielen kaikki sanat; jokainen kikuyu tietää”, oli heidän vastauksensa.
Onko kielten vertailu rasismia?
Vähitellen aloin ymmärtää, että koska heidän kielensä on pelkästään suullista, se on olemassa ainoastaan kikuyu-ihmisten mielissä. Kirjallinen kieli taas on olemassa miljoonissa kirjoitetuissa sivuissa, ja siten sen hallitseminen kokonaisuudessaan on huomattavasti vaikeampaa, kuin pelkästään suullisen kielen hallitseminen – suullisessa kielessä sekä kieli että ajattelu on köyhempää.
Tässä mielessä afrikkalaiset kielet ovat köyhiä vertailussa länsimaisten kielten kanssa. Afrikkalaisen kielen sanakirjoja on vain muutama, koska afrikkalaiset eivät tarvitse niitä.
Kyselyni zulunkielestä alkoivat, kun soitin Johannesburgin yliopiston afrikkalaisen kielen osastolle ja juttelin valkoisen kundin kanssa.
“Esiintyikö sana ‘tarkkuus’ zulunkielessä ennen yhteyksiä Eurooppaan?”
Hän vastasi, “Oi, tuo on erittäin eurokeskeinen kysymys!” eikä hän suostunut vastaamaan.
Soitin uudestaan, juttelin toisen valkoisen kundin kanssa ja sain lähes saman vastauksen häneltä.
Sain vastauksen vasta puhuttuani nuoren mustan kundin kanssa. Hän oli erittäin kiinnostunut kysymyksistäni. Hän selitti, että zulunkielellä sana ‘tarkkuus’ tarkoittaa “tehdä suora linja”.
south_africa_execution_by_necklacing_2
Hän vakuutti, että sanaa käytetään myös kuvaamaan “lupausta”. Kysyin miten sanaa “vastuu” kuvataan. Hän selitti, että zulunkielellä se tarkoittaa “kun jalat sidotaan”. Jos zuluilla ei ollut ymmärrystä lupauksesta, miten heillä voisi olla ymmärrystä vastuusta? Afrikkalaiset pettivät usein minulle antamansa lupauksensa eivätkä koskaan pyytäneet anteeksi – ikään kuin lupauksen rikkominen ei vaatisi anteeksipyyntöä.
Kun afrikkalainen teki minulle ”lupauksen”, hän tarkoitti “ehkä teen tai en”. Sanoin, että silloin lupaaminen on pelkkää hölynpölyä, koska lupauksen perimmäinen tarkoitus on sitoutua tiettyyn toimintaan. Muussa tapauksessa sanotaan “Voin yrittää mutta en voi luvata”. Musta kundi tajusi vasta silloin, mitä valkoiset tarkoittivat. Romanialainen ystävä tiivisti asian niin, että kun afrikkalainen “lupaa”, tarkoittaa hän “yritän”.
Kyvyttömyys pitää lupauksia ei ole kielellinen ongelma. On käsittämätöntä, etteivät he ole oppineet todellista tarkoitusta, vaikka ovat asuneet valkoisten kanssa pitkän aikaa, eikä ole pelkkää sattumaa, että sama ilmiö näkyy Nigeriassa, Keniassa ja Papua Guineassa, missä olen myös asunut. Todennäköisempää on, että afrikkalaisilla ei ole ymmärrystä sanan oikealle merkitykselle. Se viittaa älyllisen kapasiteetin tiettyihin eroavaisuuksiin.
Zulujen vastine vastuu-sanalle “jaloista sidottu” kertoo, miten he ottivat abstraktin käsityksen ja muuttivat sen fyysiseksi. Jalat, köysi ja sidonta ovat asioita, joita Afrikassa ymmärretään. Vastuu sitoo kyllä ihmistä, mutta moraalisesti, ei fyysisesti. Se on abstrakti käsite, minkä tähden sille ei löydy sanaa zulussa.
Abstraktit käsitteet eivät ole paikkaan tai aikaan sidottuja, ne voidaan ymmärtää vain aisteilla. Ne ovat yleensä asioita, joita ei ole olemassa. “Mitä tapahtuisi jos kaikki heittäisivät roskia joka paikkaan?”, viittaa johonkin, jota emme toivo tapahtuvan, mutta jota voimme pohtia.
Afrikkalainen käsitys ajasta, tilasta ja moraalista
Aika on toinen abstrakti käsite, jonka ymmärtämisessä afrikkalaisilla on vaikeuksia. Tulevaisuutta ei ole olemassa. Se tulee olemaan olemassa, mutta se ei ole olemassa juuri nyt. Ihmiset, joilla on vaikeuksia ajatella asioita, joita ei ole olemassa, heillä on myös vaikeuksia ajatella tulevaisuutta.
Zulunkielessä sana “tulevaisuus” – isikhati – tarkoittaa myös aikaa. Heillä ei ole sanaa, joka kuvaa menneisyyttä, eli aikaa ennen nykyisyyttä. Menneisyys oli olemassa, mutta ei ole enää. Ihmisillä, joilla on ongelmia ajatella asioita joita ei ole olemassa, on myös vaikeuksia ajatella menneisyyttä ja tulevaisuutta.
Tällä on selkeä vaikutus käsitteisiin kuten kiitollisuus ja uskollisuus, joita olen huomannut puuttuvan afrikkalaisilta. Me tunnemme kiitollisuutta asioista, jotka tapahtuivat menneisyydessä, mutta niille joilla ei ole käsitystä menneisyydestä ei myöskään kehity kiitollisuuden tunteita.
Miksi minulta vei yli 20 vuotta ennenkuin huomasin tämän? Meidän käsityksemme ajasta on niin syvälle juurtunutta, ettemme ole tietoisia siitä mahdollisuudesta, etteivät muut ehkä jaa samoja kokemuksia kanssamme, se ei edes käy mielessä. Joten emme näe sitä, vaikka todisteet olisivat suoraan edessämme.
Artikkeli eteläafrikkalaisessa mediassa koskien mustien ongelmia matematiikassa: “[Xhosa] on kieli missä monikulmiolla ja tasolla on sama määritelmä… missä käsitteet kuten kolmio, neliskulmio, pentagoni ja kuusikulmio kuvataan samalla sanalla.” (“Finding New Languages for Maths and Science,” Star [Johannesburg], kesäkuu 24, 2002, s. 8.)
17Yhdysvalloissa mustilla kerrotaan olevan taipumus arvioida aikaa, numeroita ja tilaa sen sijaan, että he pyrkisivät täydelliseen tarkkuuteen. He ovat toisin sanoen myös keskimäärin huonoja matematiikassa. Onko pelkkää sattumaa, että kolme erittäin abstraktia käsitettä – aika, tila ja numerot – ovat juuri ne käsitteet, joita mustilla on vaikeuksia ymmärtää?
Zulun sanakirjassa “numeron” sana — ningi — tarkoittaa “lukuisia”, mikä ei ollenkaan kuvaa numeron merkitystä. On siis selvää, ettei zulussa ymmärretä numeroiden käsitettä.
Etelä-Afrikassa valkoinen valta päättyi vuonna 1994. 10 vuotta sen jälkeen alkoivat sähkökatkokset, jotka myöhemmin saivat kriisin mittasuhteet. Syy sähkökatkoksiin oli generaattoreiden ylläpidon puute. Ylläpito on tulevaisuuteen suuntaavaa, ja Zulussa sana sille on –ondla–, mikä tarkoittaa: “1. ravita, nostaa, kasvattaa; 2. pitää silmällä; tarkkailla (satoa).” Joten kun afrikkalaiset sanovat “mikään ei toimi” se on liioittelua.
Zulunkielen sana “motivoida” on – banga – “1. tehdä, aiheuttaa, tuottaa jotakin epämieluista; …aiheuttaa ongelmia… 2. valittaa syytteestä;… taistella perinnöstä;…… 3. tehdä jollekin, tähdätä johonkin, matka kohti … .” Mutta kun kysyn afrikkalaisilta mitä “banga” tarkoittaa, heillä ei ole mitään käsitystä siitä. Tämä auttaa selittämään, miksi mustille täytyy maksaa, jotta saa heidät motivoitua.
Yhdysvalloissa mustia oppilaita motivoidaan rahalla. Sen sijaan, että heitä hävettäisi kyseisen suunnitelman olemassaolo, valittavat mustat aktivistit, että maksut eivät ole tarpeeksi suuria! Heillä ei ole aavistustakaan, miten useimmat tulkitsevat heidän sanansa. He eivät ymmärrä, että vastikkeettoman rahan vaatimista voidaan pitää moraalittomana. Heille moraali ei ole sisäistä, vaan sellaista, mitä ulkopuoliset pakottavat. Siksi aktivistit valittavat, kuinka lapsille, joita motivoidaan rahalla tekemään oma osansa, ei makseta tarpeeksi paljon.
Länsimaisessa kulttuurissa lapselle sanotaan “Älä tee noin!”, mikä hänen kasvettuaan aikuiseksi muuttuu “minun ei pidä tehdä noin!” – afrikkalaisessa kulttuurissa sellaista ei tapahdu. Siellä he tuudittautuvat kokonaan käytöksen ulkopuoliseen kontrolliin, joko heimovanhimpien tai viranomaisten puolelta. Kun uudet yhteiskunnat alkoivat hajottaa afrikkalaisia heimoinstituutioita, hävisivät myös ulkoiset rajoitukset. Rikollisuus, huumeet ja seksuaalinen siveettömyys räjähtivät käsiin. Kun valkoiset hallitsivat Etelä-Afrikkaa, sellainen käytös pidettiin aisoissa. Mutta kun valkoisilta vietiin valta, alkoi rikosepidemia levitä heti.
Iloa raaoista murhista
Kansanviisaudessa mustat olivat “lapsia aikuisten kehoissa”. Normaalin afrikkalaisen aikuisen älykkyysosamäärä vastaa 11-vuotiaan valkoisen lapsen älykkyysosamäärää. 11 vuoden iässä valkoiset lapset alkavat sisäistämään moraalin, eivätkä siksi enää tarvitse vahvoja ulkopuolisia pakottajia.
Toinen afrikkalaisen käytöksen aspekti, jotka liberaalit kykyjensä mukaan yrittävät olla näkemättä, on heidän karmaiseva julmuutensa.
David Robbins on todennut: “Se on kuin massojen kultti, ihmisten jotka muuten näyttävät normaaleilta… Verenhimo herää pienimmästäkin provokaatiosta. Ja he haluavat nähdä kuolemaa, he hurraavat ja haukkuvat niitä, jotka kärsivät, erityisesti jos kärsimykseen kuuluu hidas ja tuskallinen kuolema.” (Citizen [Johannesburg], heinäkuu 12, 1993, s.6.)
Siinä on jotakin niin sanoinkuvaamattoman pahaa, jotakin niin turmeluksen ylittävää, etteivät ihmisaivot kykene sitä ymmärtämään. Siinä ei ole pelkästään inhimillisen empatian puute, siinä on positiivista ilakointia ihmisen kärsimyksestä, vielä enemmän kun se on “hidasta ja tuskallista”. Voitteko edes kuvitella hurraavanne ja haukkuvanne ihmistä, jolla on niin hirvittäviä tuskia?
necklacing
Apartheidin aikana mustat aktivistit tappoivat petturit ja viholliset “kaulapannoilla”. Uhrin kaulan ympärille laitettiin vanha bensalla täytetty rengas – parempi antaa silminnäkijän kuvailla mitä seuraavaksi tapahtui: “Bensalla täytetty rengas pistetään kaulaasi ja sytkäri ulottuville… sormet katkaistaan, neuloja työnnetään nenään ja sinua kidutetaan kunnes itse käytät sytkäriä räjäyttääkseesi itsesi.” (Citizen; “SA’s New Nazis,” elokuu 10, 1993, s.18.)
Chicago Tribunen artikkelissa kuvattiin, miten karmaisevalla tavalla hutut tappoivat tutseja Burundin massaverilöylyissä, kuinka he taitoivat “ekstaasissa tappamisen, verenhimossaan, tämä on kaikkein karmivin ajatus. Se menee yli ymmärryksen.” (“Hutu-tappajat tanssivat uhrien veressä, videoesityksiä” Chicago Tribune, syyskuu 14, 1995, s.8.)
Kaiken moraalisen käsityksen puute tulee todistettua heidän kuvatessaan rikoksiaan, he luultavasti haluavat tallentaa rikokset jälkipolvia varten. Nämä ihmiset ovat ylpeitä rikoksistaan.
Vuonna 1993 Etelä-Afrikassa asuva 26-vuotias opiskelija Amy Biehl käytti suurimman osansa ajastaan mustissa kaupungeissa auttaen mustia ihmisiä. Yhtenä päivänä kun hän oli viemässä kolme afrikkalaista ystävää koteihinsa, nuoret mustat pysäyttivät auton, repivät hänet ulos ja tappoivat hänet, koska hän oli valkoinen.
Eteläafrikkalainen tuomari Rex van Schalkwyk muistelee tappajien oikeudenkäyntiä: “Tappajien tukijoukot purskahtivat nauruun, kun yksi todistaja kertoi, kuinka pahoinpidelty nainen huusi tuskissaan. Tämänkaltaista käyttäytymistä on mahdoton selittää järkevän mielenlaadun omaaville.” (s. 188-89.)
Afrikkalainen raiskaus
Olen pitkään epäillyt, että raiskaus Afrikassa on erilaista kuin muualla. Newsweek vahvisti asian: “Kolmen vuoden tutkimuksen jälkeen [Johannesburg] … yli puolet nuorista haastateltavista – sekä miehistä että naisista – uskoivat, että tuntemansa ihmisen pakottaminen seksiin ei ole seksuaalista väkivaltaa…” (Tom Masland, “Breaking The Silence,” Newsweek, heinäkuu 9, 2000.)
Raiskauksia ei siis usein edes hävetä.
Zulun sanakirjassa raiskaus kuvataan seuraavanlaisesti: “1. toimia nopeasti; … 2. olla ahne. 3. ryöstää tavaroita pakolla.” Ei pienintäkään viittausta seksuaaliseen toimintaan!
Guardianin artikkelissa joukkoraiskauksista nuori musta nainen sanoi: “Juttu on siinä, etteivät mustat miehet koe raiskauksena sitä, että meitä pakotetaan. Heille se on pelkkää nautintoa.” (Rose George, “They Don’t See it as Rape. They Just See it as Pleasure for Them,” kesäkuu 5, 2004.)
Myös mustat amerikkalaiset näyttävät jakavan saman käsityksen, he käyttävät usein joukkoraiskauksesta nimitystä “junan ajamista”. (Nathan McCall, Makes Me Wanna Holler, Vintage Books, 1995.)
StopMobViolence 05a-Rape1 05b-FreeTreatment
Jos afrikkalaisten käsitys raiskauksesta on usein tällainen, mikähän mahtaa olla heidän käsityksensä romanssista tai rakkaudesta?
Jos ei kykene asettumaan toisen asemaan, on töykeä käytös täysin normaalia.
Walt Harrington, valkoinen liberaali, joka on naimisissa mulatin kanssa, tunnusti yllättäen kirjassaan Crossings: A White Man’s Journey Into Black America:
“Huomaan pienen auton… kaukana. Yhtäkkiä jätesäkki lentää ulos ikkunasta… Luulen, lyön vetoa, että he ovat mustia. Vuosien aikana olen huomannut, että mustat roskaavat enemmän kuin valkoiset. Vihaan myöntää tämän, koska se on ennakkoluuloista. Mutta kun ohitan auton, huomaan, että vaistoni oli oikeassa – he olivat mustia.
Kun ajan McDonald’sin autokaistalle, näen, että edessäni on auto, jossa istuu neljä mustaa. Taas kerran mieleni päättelee alitajuisesti: Tulemme istumaan tässä ikuisuuden sillä aikaa, kun nuo ihmiset päättävät mitä tilata. Herranen aika, minun lapseni ovat puoliksi mustia! Me odotamme, odotamme ja odotamme. Jokainen heistä nojasi ulos ikkunasta ja tilasi erikseen. Tilausta muutettiin useita kertoja. Me istuimme ja istuimme ja minä pudistelin päätäni.”
Afrikkalaiset roskaavat keskimäärin huomattavasti valkoisia enemmän. Valkoiset eivät roskaa, koska he ajattelevat: “mitä tapahtuisi, jos kaikki heittäisivät roskia ympärilleen? Siitä tulisi kamala sotku, joten ei pidä roskata!”
Amerikkalaisten mustien äo on 85, mikä on 15 pistettä enemmän kuin afrikkalaisten äo 70. Amerikkalaisten mustien korkeampi älykkyysosamäärä johtuu siitä, että he ovat sekoittuneet valkoisten kanssa. Valkoisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 100.
Amerikkalaisilla mustilla on tilastojen mukaan samanlaisia piirteitä kuin afrikkalaisilla veljillään: keskimäärin alhainen matemaattinen kyky, valkoisia keskimäärin heikompi kyky ajatella abstraktisti, itsekurin puuten ja korkeat rikostilastot.
Gedaliah Braun on filosofian tohtori ja hän on kirjoittanut kirjan “Rasismi, syyllisyys, itseviha ja itsepetos”. Kirja on ostettavista PDF-muodossa AmRen.com -sivustolta. Suomenkielinen käännös julkaistu alunperin MV-lehden sivuilla.
original: https://magneettimedia.com/miksi-afrikka-ei-menesty/
.
English Translation
I am an American and I taught philosophy at several African universities from 1976 to 1988; at that time I lived in South Africa. When I arrived, I knew very little about the continent or its people, but I quickly began to learn.
For example, I noticed that Africans rarely kept their promises and saw no reason to apologize when they broke them. It was as if they were unaware that they had done something that required an apology.
It took years before I understood why Africans behaved this way, but I think I can now explain the behavior that characterizes Africa. I believe that morality, for example, requires abstract thinking—as does planning for the future—and that many of Africa’s problems can be explained by a lack of abstract thinking.
This is based on conclusions I reached after living more than 30 years among Africans.
My first hints about the lack of abstract thinking came from what I learned about African languages. I asked Nigerian students how they would say in their language: “The coconut is about halfway up the tree.”
“You can’t say that; you can only say it is ‘up’.”
What about saying it is at the top of the tree?
“No, you can only say it is ‘up’.”
They seemed to have no way to express gradations.
In Nairobi I learned more about African languages when two women were surprised to see an English dictionary.
“Isn’t English your mother tongue?” I answered yes. “Then why do you need a dictionary?”
They were confused that I needed a dictionary, and I was confused by their confusion. I explained that sometimes you hear a word you are not sure about and want to look up its meaning.
“But if English is your mother tongue, how can there be words you don’t know?”
I replied that no one knows all the words in their mother tongue.
“But we know all the words in Kikuyu; every Kikuyu knows them,” they answered.
Is comparing languages racism?
Gradually I began to understand that because their language is purely oral, it exists only in the minds of Kikuyu people. A written language exists in millions of written pages, and therefore mastering it completely is much more difficult than mastering a purely oral language—in an oral language both the language and the thinking are poorer.
In this sense African languages are poor compared to Western languages. There are only a few dictionaries of African languages because Africans do not need them.
My inquiries into Zulu began when I called the African languages department at the University of Johannesburg and spoke with a white guy.
“Did the word ‘accuracy’ exist in Zulu before contact with Europe?”
He replied, “Oh, that is a very Eurocentric question!” and refused to answer.
I called again, spoke with another white guy, and got almost the same answer.
I finally got an answer when I spoke with a young black guy. He was very interested in my questions. He explained that in Zulu the word for “accuracy” means “to make a straight line.”
He assured me that the word is also used to describe “a promise.” I asked how the word “responsibility” is expressed. He explained that in Zulu it means “when the feet are tied.” If the Zulus had no understanding of a promise, how could they have an understanding of responsibility? Africans often broke promises they made to me and never apologized—as if breaking a promise did not require an apology.
When an African made a “promise” to me, he meant “maybe I will or maybe I won’t.” I said that in that case a promise is meaningless, because the whole point of a promise is to commit to a certain action. Otherwise one says, “I can try but I can’t promise.” The black guy only then understood what whites meant. A Romanian friend summed it up: when an African “promises,” he means “I will try.”
The inability to keep promises is not a linguistic problem. It is incomprehensible that they have not learned the true meaning, even though they have lived with whites for a long time, and it is no coincidence that the same phenomenon appears in Nigeria, Kenya, and Papua New Guinea, where I have also lived. It is more likely that Africans do not understand the true meaning of the word. This points to certain differences in intellectual capacity.
The Zulu equivalent of the word responsibility—“feet tied”—shows how they took an abstract concept and turned it into something physical. Feet, rope, and tying are things understood in Africa. Responsibility does bind a person, but morally, not physically. It is an abstract concept, which is why there is no word for it in Zulu.
Abstract concepts are not tied to place or time; they can only be understood through the senses. They are usually things that do not exist. “What would happen if everyone threw trash everywhere?” refers to something we hope will not happen, but which we can think about.
African understanding of time, space, and morality
Time is another abstract concept that Africans have difficulty understanding. The future does not exist. It will exist, but it does not exist right now. People who have difficulty thinking about things that do not exist also have difficulty thinking about the future.
In Zulu the word for “future”—isikhati—also means time. They have no word for the past, the time before the present. The past existed, but no longer exists. People who have trouble thinking about things that do not exist also have trouble thinking about the past and the future.
This clearly affects concepts such as gratitude and loyalty, which I have noticed are lacking among Africans. We feel gratitude for things that happened in the past, but those who have no concept of the past do not develop feelings of gratitude.
Why did it take me more than 20 years to notice this? Our understanding of time is so deeply rooted that we are not aware of the possibility that others may not share the same experience; it does not even occur to us. So we do not see it even when the evidence is right in front of us.
An article in South African media about black students’ problems with mathematics: “[Xhosa] is a language in which polygon and plane have the same definition… in which concepts such as triangle, quadrilateral, pentagon, and hexagon are described with the same word.” (“Finding New Languages for Maths and Science,” Star [Johannesburg], June 24, 2002, p. 8.)
In the United States blacks are said to tend to estimate time, numbers, and space rather than strive for perfect accuracy. In other words, they are also on average poor at mathematics. Is it a coincidence that the three most abstract concepts—time, space, and numbers—are exactly the ones blacks have difficulty understanding?
In the Zulu dictionary the word for “number”—ningi—means “numerous,” which does not describe the meaning of number at all. It is therefore clear that the concept of numbers is not understood in Zulu.
In South Africa white rule ended in 1994. Ten years later power outages began, which later reached crisis proportions. The reason for the outages was lack of maintenance of generators. Maintenance is future-oriented, and in Zulu the word for it is –ondla–, which means: “1. to nourish, raise, grow; 2. to keep an eye on; to watch (a crop).” So when Africans say “nothing works,” it is an exaggeration.
The Zulu word for “motivate” is –banga–: “1. to do, cause, produce something unpleasant; …cause problems… 2. to complain about an accusation;… fight over an inheritance;… 3. to do something to someone, aim at something, travel toward… .” But when I ask Africans what “banga” means, they have no idea. This helps explain why blacks must be paid in order to motivate them.
In the United States black students are motivated with money. Instead of being ashamed of such a plan, black activists complain that the payments are not large enough! They have no idea how most people interpret their words. They do not understand that demanding money without giving anything in return can be considered immoral. For them morality is not internal but something imposed from outside. That is why activists complain that children who are motivated with money to do their part are not paid enough.
In Western culture a child is told “Don’t do that!”, which becomes “I must not do that!” when he grows up. In African culture this does not happen. There they rely entirely on external control of behavior, either from tribal elders or authorities. When new societies began to break down African tribal institutions, external restrictions disappeared. Crime, drugs, and sexual immorality exploded. When whites ruled South Africa, such behavior was kept in check. But when whites lost power, a crime epidemic immediately spread.
Joy in brutal murders
According to folk wisdom blacks were “children in adult bodies.” The normal African adult IQ corresponds to that of an 11‑year‑old white child. At age 11 white children begin to internalize morality and therefore no longer need strong external enforcers.
Another aspect of African behavior that liberals try their best not to see is their horrifying cruelty.
David Robbins noted: “It is like a cult of the masses, people who otherwise seem normal… Bloodlust awakens at the slightest provocation. And they want to see death; they cheer and jeer at those who suffer, especially if the suffering involves a slow and painful death.” (Citizen [Johannesburg], July 12, 1993, p. 6.)
There is something indescribably evil in it, something so beyond corruption that the human mind cannot comprehend it. It is not only a lack of human empathy; it is positive delight in human suffering, even more when it is “slow and painful.” Can you even imagine cheering and jeering at a person in such agony?
During apartheid black activists killed traitors and enemies with “necklaces.” A gasoline‑filled tire was placed around the victim’s neck—better to let an eyewitness describe what happened next: “A gasoline‑filled tire is put around your neck and a lighter within reach… fingers are cut off, needles pushed into your nose, and you are tortured until you yourself use the lighter to ignite yourself.” (Citizen; “SA’s New Nazis,” August 10, 1993, p. 18.)
A Chicago Tribune article described the horrifying way Hutus killed Tutsis in the Burundi massacres, how they mastered “killing in ecstasy, in their bloodlust; this is the most horrifying thought. It goes beyond comprehension.” (“Hutu killers dance in victims’ blood, video shows,” Chicago Tribune, September 14, 1995, p. 8.)
The complete lack of moral understanding is shown by the way they describe their crimes; they probably want to record them for future generations. These people are proud of their crimes.
In 1993 a 26‑year‑old student, Amy Biehl, who lived in South Africa, spent most of her time in black townships helping black people. One day, while she was driving three African friends home, young blacks stopped the car, dragged her out, and killed her because she was white.
South African judge Rex van Schalkwyk recalls the killers’ trial: “The supporters of the killers burst into laughter when one witness described how the battered woman screamed in pain. This kind of behavior is impossible to explain to a rational mind.” (pp. 188–89.)
African rape
I have long suspected that rape in Africa is different from elsewhere. Newsweek confirmed this: “After a three‑year study [Johannesburg] … more than half of the young people interviewed—both men and women—believed that forcing someone they know to have sex is not sexual violence…” (Tom Masland, “Breaking The Silence,” Newsweek, July 9, 2000.)
Rape is therefore often not even considered shameful.
In the Zulu dictionary rape is described as: “1. to act quickly; … 2. to be greedy. 3. to rob goods by force.” Not the slightest reference to sexual activity!
In a Guardian article about gang rapes, a young black woman said: “The thing is, black men don’t see it as rape when we are forced. For them it is just pleasure.” (Rose George, “They Don’t See it as Rape. They Just See it as Pleasure for Them,” June 5, 2004.)
Black Americans also seem to share the same view; they often call gang rape “running a train.” (Nathan McCall, Makes Me Wanna Holler, Vintage Books, 1995.)
If Africans’ understanding of rape is often like this, what might their understanding of romance or love be?
If one cannot put oneself in another’s position, rude behavior is completely normal.
Walt Harrington, a white liberal married to a mulatto woman, admitted surprisingly in his book Crossings: A White Man’s Journey Into Black America:
“I see a small car… far away. Suddenly a garbage bag flies out of the window… I think, I bet they are black. Over the years I have noticed that blacks litter more than whites. I hate to admit this because it is prejudiced. But when I pass the car, I see that my instinct was right—they were black.
When I drive to the McDonald’s drive‑through, I see that the car in front of me has four blacks in it. Again my mind subconsciously concludes: We will sit here forever while those people decide what to order. My God, my children are half black! We wait and wait and wait. Each of them leaned out the window and ordered separately. The order was changed several times. We sat and sat and I shook my head.”
Africans litter on average much more than whites. Whites do not litter because they think: “What would happen if everyone threw trash around? It would be a terrible mess, so one must not litter!”
The IQ of black Americans is 85, which is 15 points higher than the IQ of Africans, 70. The higher IQ of black Americans is due to mixing with whites. The average IQ of whites is 100.
Black Americans statistically share similar traits with their African brothers: on average low mathematical ability, poorer abstract thinking than whites, lack of self‑discipline, and high crime rates.
Gedaliah Braun has a PhD in philosophy and has written the book Racism, Guilt, Self‑Hatred and Self‑Deception. The book is available as a PDF on AmRen.com. The Finnish translation was originally published on the MV‑lehti website.
